Tänään lähdin iltayhdeksän aikoihin liikkeelle, valot asianmukaisesti viriteltynä ja Sports Tracker käynnissä ajatuksenani kiertää aiemmin kokematon, uusi reitti. Noin tunti saisi kulua aikaa ja mukavaa maastoa pitäisi matkalle sattua. Kotoa polkaisin suorinta tietä Keskuspuistoon, puistoa pitkin ja auroransillan yli uimastadionin vierestä (paljon oli vielä väkeä!) Töölönlahdelle. Sinne päästyäni päätin onneksi kiertää sen saman tien (mukavaa baanaa), minkä jälkeen tulin Pasilan ja Ilmalan kautta radan vartta suorinta tietä kotiin. Parine pienine poikkaisuineen (Keskuspuistossa väärät käännökset) matkaa kertyi hieman yli 22 km ja aikaa hieman alle tunti. Mukava lenkki!! Ja kelikin oli lämmin.

Heti pian kotoa lähdettyäni LEDeihin pamahti paksua sumua. Ajoittain sitä oli niin paljon, ettei tohtinut muuta kuin hissukseen kruisailla. Kenties valot saivat sen näyttämään aiempaa hurjemmalta. Huomasin myös, että pari vastaantulijaa eivät pitäneet kenties hieman liian kirkkaasta valostani, sillä yksikin rouva laittoi kättänsä silmiensä suojaksi. Pitää yrittää löytää sen käyttöön jokin sopiva kultainen keskitie, kun tavoitteena ei ole kuitenkaan ketään sillä kiusata. Pitääpä yrittää viritelmästä saada lähiaikoina juttu tänne aikaiseksi, jos vaikka jollakulla olisi samaisesta härvelistä kokemusta.

Mielenkiintoinen havainto oli myös se, että vasta noin puolen tunnin fillaroinnin jälkeen jalat alkoivat toimia kunnolla. Yleensä työmatka kestää tuon mainitun ajan ja pyrin sinä aikana saamaan varsinkin loppumatkasta loputkin mehut itsestäni irti, joten tuota fiilistä ei varsinaisesti pääse syntymään. Mutta tällä kertaa oli kohtuullisen helppo nostaa nopeutta loppua kohden. Ei (mopolla) mahdottomia, mutta silti oli mielenkiintoista huomata tällainenkin efekti. Voihan se hyvinkin olla, että sumussa rauhallisesti ajeltuani ja keskuspuiston metsätaipaleiden jälkeen jalat vasta olivat lämmenneet. Sanoohan sen toisaalta järkikin, ettei heti kylmiltään pidä odottaa parasta. Pikku kicksejä silti saa siitä, kun varsin kohtuullisen näköiselläkin fillarilla todennäköisesti työmatkaa taivaltavan, pahaa-aavistamattoman henkilön pääsee ylämäessä kuittaamaan heittämällä. Minun on varmaan pakko jossakin vaiheessa hankkia tuohon pyörään vielä maantiekiekot, josko vaikka saisi hieman pyörästä painoa ja vierinvastusta pois. Tonnia tosin en rupea niihin laittamaan, jonkinlainen hyvä kompromissi pitää löytyä, kenties fillaritori.com voi siinä olla sitten aikanaan avuksi mikäli uudet tuntuvat liian arvokkailta.

Lenkin päälle sitten perinteinen palkkariannos, suihku ja venyttely ikävältä tuntuvine hierontarullineen. Ja vaimon yllyttämänä vatsa- ja selkäjumppa (tällä kertaa tosin ihan oma-aloitteisesti). Nyt maistuu uni kivasti!