Riippumatta innostuksen määrästä tulee harrastuksiin joskus välipäiviä. Olen antanut itselleni luvan (semisti pakon edessä, elämää on muutakin) palautella hieman pökkelöiksi muuttuneita reisiä ja lievää oiretta antavia polviani nyt parin päviän ajan ja se on tehnyt eittämättä hyvää. Jalat toimivat paremmin, minkä huomaa jo pelkästään työpaikan portaita noustessa - niitä kun todella tulee kuljettua ylos ja alas varsin monta kertaa päivän aikana. Muutaman perättäisen pyöräilypäivän jälkeen huomaa selvästi, että viimeiset askelmat vievät jalat jo lievästi hapoille, mikä ei ole ollenkaan se "normi" tunne. Tänään onnistui taas sellainen reipas kaksi-askelmaa-kerralla kipaisukin mukavasti. Mukavasti viikonlopun ja toivon mukaan pyöräilyhetkien lähestyessä.

Koskapa uudella pyörälläni en ole ajanut vielä n. 300 km enempää, on myös hyvä hieman kuulostella sitä, mitä muu osa kropasta on uudesta ajelutavasta ja -asennosta mieltä. Nykyinen pyöräni kun on elämäni ensimmäinen "kippurasarvinen". Satulan korkeutta on hieman tullut haeskeltua. Mm. hyvin pian kaupasta fillarin ulos saatuani pudotin istuinta n. sentin verran alaspäin. Silti kommentoi minua huomattavasti (pyöräily)aktiivisempi kollegani, että sitä voisi hieman jopa laskea lisää. Itse koen, että uusiutuvien polvikipujen pelossa tulen etsimään parasta kompromissia tehokkaan ja polvia vähiten rasittavan ajoasennon väliltä - mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Välillä katsellessani muiden pyöräilijäiden jalkojen asentoa tuntuu siltä, että jotkut pitävät satulaansa huomattavasti alempana kuin minä. Pelkäänpä vain, että polveni eivät kestäisi sitä, sillä koen tuolloin niihin kohdistuvan suurempia vipuvoimia kuin silloin, kun satula on korkeammalla. Tämä kaikki vaikuttaa luultavasti kuitenkin kadenssiin, sillä minun on hankala kuvitella ainakaan satulan ollessa nykyisellä korkeudella kykeneväni siihen (kuulemma) idealliin 90-110 kierrosta/minuuttiin. Edellisenkin lenkin kadenssikeskiarvo oli vaivaiset 77 rpm, joskaan en tiedä millä tavoin Sports Tracker sen laskee: vain poljetun ajan osalta vai koko lenkin osalta. Noiden kahden välillä kun tapauksessani on valtaisa ero, sillä lepuutan mielelläni jalkojani alamäissä silloin kun se on mahdollista.

Satulatuntemukset ovat myös syynissä. En osaa arvioida kuinka suuri vaikutus alakerran fiiliksiin on a) satulan korkeudella, b) pyöräilymäärän viimeaikaisella lisääntymisellä, c) itse satulalla ja d) pyöräilyhousuilla. Lievää puutumista joka tapauksessa esiintyy ja asiaan olen hieman perehtynytkin. Vain kokemus tuo vastauksen näihin kysymyksiin. Ensimmäisenä en kuitenkaan lähde kyselemään neuvoja keskustelupalstoilta, sillä siellä mielipiteet ovat kokemusteni mukaan aivan liian jyrkkiä suuntaan jos toiseenkin. (Harmittaakin välillä se, että monimutkaiset yhtälöt usein yksinkertaistetaan palstoilla omiin kokemuksiin tai vallitseviin teeseihin, joita toistetaan mantranomaisesti. Vaihtoehtoisesti aloittelija leimataan kategorisesti vain tietämättömäksi tai tyhmäksi.) Olen päättänyt ottaa asian kanssa rauhallisesti, sillä tavoitteeni ei ole vielä ensi kaudella vetäistä ainuttakaan Touria, ellei tapahdu kummia ja innostun Helsingin version kiertämään retkinopeudella. :) Eurojakaan ei ole määrättömästi tarjolla, joten ylenpalttinen varustelu jota pyöräilyharrastuksessakin voi helposti toteuttaa, saa jäädä.

Pääpaino on hauskanpidossa, investoinneissa jatkossa vain välttämättömiin ja - ennen kaikkea - kunnon kasvattamisessa.